Joulumuistoni Now

Kun ovikello lopulta soi ja joulupukki astui sisään kumealla äänellään kysyen perinteisen kysymyksen kiltistä lapsista, sydän jätti lyönnin välistä. Lahjat olivat hienoja, mutta kaikista voimakkain muisto on se turvallisuuden tunne: se, että olimme kaikki yhdessä, tässä ja nyt. Mitä jäi käteen?

Tässä on lämminhenkinen ja tunnelmallinen blogikirjoitus otsikolla ”Joulumuistoni”. Joulumuistoni Joulumuistoni

Muistan elävästi ne aamupäivät, jolloin ulkona oli vielä hämärää. Pakkanen paukki nurkissa, mutta sisällä vallitsi jännittynyt odotus. Yksi rakkaimmista muistoistani on retki metsään isän kanssa. Kahlasimme lumessa etsimässä ”sitä oikeaa” kuusta. Kun se vihdoin löytyi ja raahattiin tupaan, koko talo muuttui. Koristelu oli meidän lasten tärkein tehtävä; jokaisella lasipallolla ja olkipukilla oli oma vakiopaikkansa, jota puolustettiin hartaudella. Keittiön taikaa Kun ovikello lopulta soi ja joulupukki astui sisään

Kun suljen silmäni ja ajattelen lapsuuteni jouluja, ensimmäisenä mieleeni tulvii tuoksujen sinfonia: uunissa hitaasti kypsyvä kinkku, eteiseen kannetun kuusen raikas metsän tuoksu ja neilikoilla koristeltujen appelsiinien pistävä makeus. Joulu ei ollut vain kalenterisivu, se oli kokonainen maailma, joka rakentui pienten, toistuvien rituaalien ympärille. Hämärän hyssyä ja kuusen hakuun jotta se tuntuisi vieläkin omakohtaisemmalta?

Minkälaisia tai yksityiskohtia haluaisit lisätä tähän postaukseen, jotta se tuntuisi vieläkin omakohtaisemmalta?